Aloitan tämän vuoden ensimmäisen kuvablogini talviselta Riisitunturilta. Vuosi vaihtui Koillismaalla talvisessa pikkupakkasessa. Vuodenaikaan nähden Koillismaallakin on tällä hetkellä poikkeuksellisen vähän lunta – tosin sitä saataneen talven mittaan vielä riittävästi lisää. En muista kokeneeni näin vähälumista keskitalvea pohjoisessa. Kuusamossakin lumensyvyys on vain noin 30-40 cm.
Vuoden pimeimpänä aikana valoa on Kuusamon korkeudella riittävästi. Selkeät pakkaspäivät ovat luontokuvaajalle tärkeitä. Noina päivinä aurinko näyttäytyy tovin verran horisontin yläpuolella ja usein tämä ”kaamosvalo” on uskomattoman hienoa. Upeimpia ovat hetket jolloin aurinko painuu horisontin taakse ja sininen hetki koittaa. Vuodenvaihteeseen osui muutama tällainen päivä ja tällä kertaa käytin tuon ajan talvimaisemien kuvaamiseen Posion Riisitunturilla.
Riisitunturi on Koillismaan kansallinen luonnonmuistomerkki. Sen kumpuilevilla rinteillä kynttiläkuuset saavat talveksi kauniin tykkypeitteensä. Tosin tänä vuonna tykkyä ei mielestäni ainakaan vielä ole parhaiden vuosien tapaan, mutta riittävästi talvisten maisemien kuvaamiseen. Riisitunturin taianomainen tykkymetsä lumihahmoineen on valokuvaajalle parhaimmillaan paratiisi ja se näkyy myös alueen kävijämäärissä. Riisitunturi on nykyään yksi suosituimmista kansallispuistoistamme. Riisitunturin laelta avautuvat komeat näkymät Kitkajärvelle. Toivottavasti tämä näkymä säilyisi myös tuleville sukupolville.
