On huhtikuun lopun keväinen ilta. Olen varusteineni majoittunut kuusamolaisessa naavakuusikossa sijaitsevaan piilokojuun, jossa tulen viettämään illan, yön ja seuraavan aamun. Odotukset ovat korkealla. Metson keväisellä soitimella pitäisi alkaa olla koppeloviikot käsillä. Metsokukot saapuvat soidinalueelle jo soidinaamua edeltävän illan aikana, joten piilokojuun on mentävä hyvissä ajoin kuvauspäivää edeltävän illan aikana. Virittelen kuvauslaitteet valmiiksi tulevan aamun kuvauksia varten.
Piilokojun sijainti on ihanteellinen, sillä se tarjoaa samalla kertaa mahdollisuuden nousevan auringon vastavalokuviin ja hieman perinteisempiin näkymiin. Kuuntelen hiljenevän naavakuusikon äänimaailmaa ja nautin iltapalaa. Hiljaisuus rikkoutuu noin kello kymmenen maissa illalla, kun alueen valtakukko saapuu rytinällä valtakuntaansa. Päätän, että heikossa valossa en yritä kuvia ja laitan puhelimen soimaan sopivasti ennen auringon nousua. Nukahdan makupussiini naavakuusikon viimeisten äänten hävitessä hiljaisuuteen.
Herään hyvissä ajoin metsokukon soidinnäppäilyyn. Vilkaisen ulos kameran etsimen lävitse. Soitimen reunalla on jo täysi touhu jo päällä. Alueen valtakukko puolustaa reviiriään tunkeilijoilta sen laidalta toiselle. Valoa on kuitenkin niin heikosti, että odottelen vielä kärsivällisesti aamuauringon sarastusta. Soitimen nujakat vaihtelevat jonkin verran, mikä on hyvä, koska se tarjoaa vaihtelevia kuvakulmia. Piilokojustani on pari hyvää kuvauslinjaa, mutta on pelkästään sattumaa, että pääseisin kuvaamaan soitimen tapahtumia näitä linjoja hyödyntäen. Aamuaurinko valaisee kauniisti kuusten naavaisia oksia. Valoa on riittävästi ja tilanteitakin. Kamera tallentaa metson laulua. Metsokukot, niiden soidinäänet, armottomat tappelun nujakat, ja lentoonlähdön rytinät ovat pohjoisten erämaiden väkevintä elämää.
Olen kuvannut metson soidinta Vaalassa Eero Kemilän ja Kuusamossa Olli Lamminsalon kuvauspaikalla, mistä kiitokset !